Pari päivää sitten tuntui vielä aika mahdottomalta ajatukselta koko joulun tulo.
Tai tuleehan se, päivämäärä, sieltä vastaan, vaikka miten ihminen rimpuilisi.
Lukeudun jouluihmisiin pienillä reunahuomautuksilla. En tykkää markettien joululauluista enkä oikeastaan jouluruuista. Mutta sitkeällä yrittämisellä ja päämäärätietoisesti joulua omannäköiseksi sorvaavalla asenteella olen onnistunut säilyttämään jollain lailla jouluihmisyyteni.
Tämän vuoden loppu ei ole ollut millään lailla ruusuinen ja leuka rinnassa on menty useammin kuin pää pystyssä.
Olen ollut suoraan sanottuna todella väsynyt ja herkällä tuulella, eikä joulufiiliksiä ole ollut nimeksikään.
Perjantai-ilta onneksi meni hyvässä seurassa Raskaampaa Joulua-kiertueella ja vaikka ennen nukkumista vielä pikkuisen piti elämän surkeutta itkeskellä, aamulla ripeä moppiin tarttuminen ja eteisen vaatekaapin ruokkoaminen ilmeisesti palautti uskon ihmiseen.
Kirjaston kautta, pampula kainaloon, laadukasta nuortenfantasiaa ja siihen päälle sitä paljon puhuttua omaa aikaa.
Alkaa näyttää ja tuntua ihan - jos ei nyt joululta - niin ainakin lomalta :)
Rauhaisaa joulunaikaa, murut - vilkaiskaapa ulos jos vaikka siellä sataisi lunta, niinkuin täällä.
Metsäpoluilla juoksenteluun hurahtaneen kolmekymppisen äireen juttuja hölkkäilystä, maalla asumisesta ja elämästä yleensä.
lauantai 20. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
...and suddenly it was winter...
Marraskuussa aloitettiin taas juoksut. Ei puskissa tällä kertaa, käytännön syistä.
Marraskuinen sunnuntai yllätti auringonpaisteella ja lenkille venyi pituutta suunniteltua enemmän.
Joskus elämä hymyilee pienten asioiden kautta, ne vaan pitää huomata.
Vesisateen keskellä aurinkoinen iltapäivälenkki on sellainen.

...Ja sitten yhtäkkiä on talvi.
Naapuri tulee soittamaan ovikelloa ja pyytää kaksieuroista puutarhavastaavan (Eila) joulukukkaan. Kuulemma "tämmöiset yksinäiset ihmiset" on antaneet kaksi euroa.
Hymyilyttää ja itkettää.
Monet haavat ovat vielä avoimia ja kipeitä, ja tulevat olemaan pitkään. Eikä tilannetta auta, että päälle ehti tulla jo uusia.
Olen hiukan hajanainen ja epävarma. Silti päivä kerrallaan asiat muuttuvat paremmiksi, siihen on uskottava.
Kuviteltava tulevaisuus ja onnellisuus, kunnes siitä tulee totta.
Hyvää joulunodotusta, rakkaat.
Marraskuinen sunnuntai yllätti auringonpaisteella ja lenkille venyi pituutta suunniteltua enemmän.
Joskus elämä hymyilee pienten asioiden kautta, ne vaan pitää huomata.
Vesisateen keskellä aurinkoinen iltapäivälenkki on sellainen.
Naapuri tulee soittamaan ovikelloa ja pyytää kaksieuroista puutarhavastaavan (Eila) joulukukkaan. Kuulemma "tämmöiset yksinäiset ihmiset" on antaneet kaksi euroa.
Hymyilyttää ja itkettää.
Monet haavat ovat vielä avoimia ja kipeitä, ja tulevat olemaan pitkään. Eikä tilannetta auta, että päälle ehti tulla jo uusia.
Olen hiukan hajanainen ja epävarma. Silti päivä kerrallaan asiat muuttuvat paremmiksi, siihen on uskottava.
Kuviteltava tulevaisuus ja onnellisuus, kunnes siitä tulee totta.
Hyvää joulunodotusta, rakkaat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)