...omenapuihin jäätyneistä muutamasta punaisesta omenasta, jolla on lumihattu.
Olen onnellinen tuulenvireettömästä, virheettömästä ja raikkaasta talviaamusta. Vielä luonamme viipyvästä aamuhämärästä, joka kohta joutuu antamaan sijaa liian kovalle ja kirkkaalle kevätvalolle.
Olen saanut voimia siitä, että voin tietoisesti päättää joka hetki olla murehtimatta tulevaa tai jumittaa mennessä. Minun pitää elää vain tämä, käsillä oleva hetki.
Tunnen itseni terveemmäksi poistettuani aktiivisesta elämänpiiristäni pahaa mieltä ja häiriöitä aiheuttavat asiat. Aloitin FB-sovelluksen deletoinnilla puhelimestani, iltalehtiä en ole lukenut moneen kuukauteen. En myöskään katso velvollisuudekseni pitää elämässäni ihmisiä, jotka vievät minulta enemmän kuin antavat.
Olen kiitollinen niistä ystävistä ja läheisistä, jotka ovat seisseet rinnallani.
Olen kiitollinen itsemääräämisoikeudestani, omasta kodistani, vapaudesta tehdä mitä haluan.
Opettelen hyväksymään itseni tällaisena kuin nyt olen ja elämäni tässä hetkessä. En yritä muuttaa mitään, en olotilaani, tunnetilaani, ajatuksiani, vaan hyväksyn ne ja suhtaudun niihin tarkkailijana. Katson, päästän irti ja hengitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti