Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä..Varoitus! Sisältää reippaaksi kuvittelemasi henkilön itseruodintaa. Saattaa vaurioittaa turvallista kuvaasi ko. ihmisestä.
Kevään korvalla tein tämänastisen elämäni vaikeimman päätöksen.
Tiedän toimineeni oikein, mutta se, minkä kuvittelin olevan parasta oman itseni kannalta, tulikin vastapallona välittömästi takaisin, suoraan otsaan, ja aivan liian lujaa.
Siitä alkoi karuselli, jonka kyydistä en ole vielä onnistunut hyppäämään pois.
Olen lukenut pääni kipeäksi erinäköisiä voimaannuttavia mietelauseita, tehnyt asioita, joista kuvittelen tulevani iloiseksi, olen joogannut, juossut, itkenyt, nukkunut liikaa, lukenut ja ollut yksin, yksin ja vielä vähän lisää yksin.
Olen suorittanut itseäni kadun aurinkoiselle puolelle (no nyt tuli väsynyt kalleaholaismi), mutta jostain syystä varjo lankeaa aina esiinyrittävän auringonpaisteen ylle.
Samaan aikaan olen pohtinut suhdettani itseeni: sisältä ja ulkoa.
Tiedän arvostavani itseäni aivan liian vähän. En ole vielä keksinyt, miten sen asian korjaan (kyllä, tällä on tekemistä sen kanssa, että viimeksi, kun aloin hetkeksi tuntea itseni hitusen paremmaksi, matto tempaistiin jalkojen alta ja edelleen retkotan paljaalla lankkulattialla nivelet vääntyneinä) enkä edes aio mennä niihin mörköihin, jotka pitävät majaansa pääni sisällä.
Eli nyt loppuu lässytys.
Olen joutunut pakon edessä pohtimaan suhdettani myös kehooni. Kahden kuukauden täyden syömättömyyden jälkeen - kyllä, kehoni kieltäytyi vastaanottamasta ruokaa - ja sen myötä kadonneiden yli 12 kilon jälkeen olen käytännössä opetellut syömään uudestaan. En ikinä voi tietää, milloin elimistöni kieltäytyy taas vastaanottamasta ravintoa.
Josta pikkuhiljaa päästään asiaan.
Pitemmän aikaa jo olen pohtinut vegetaristisen ruokavalioni harmaata aluetta ja varovasti miettinyt olisiko minusta vegaaniksi.
Päätös tämän asian suhteen on nyt tehty, turvallisuuden vuoksi määräaikaisena. Eli heinäkuun ajan aion kieltäytyä kaikesta eläinperäisestä ravinnosta.
Miksi?
No, syy numero yksi tuli jo yllä mainittua: kokeillaan nyt tämäkin, siltä kannalta, että pidän ruumiistani huolta.
Syy numero kaksi EI ole eläinten oikeudet.
Hämmennyin, etsiessäni verkosta vegaaniaiheisia meemejä ja mietelauseita. Kaikkiin liittyi jollain lailla eläinten oikeudet.
Nyt ei saa käsittää väärin, en ylenkatso aihetta, pois se minusta. Se ei vain ole syynä mahdolliselle vegaaniudelleni. En aio muuttua iduista saarnaavaksi hörhöksi ja lupaan muutenkin olla mahdollisimman vähän vaivaa-aiheuttava.
Tämä oli se saarna, minkä taisin luvata yllä jättää pitämättä. Eli näin hyvin minä vedän.
Heille, joita kokeilu kiinnostaa, lupaan kertoa asian etenemisestä. Ehkä onnistun jopa auttamaan jotakuta asian kanssa kamppailevaa.
Niitä käytännön asioita, siis:
Tänään aamulla tein ensimmäisen itseäni kirpaisevan myönnytyksen kun aamukahviini en lorottanutkaan Arlan sinistä, vaan mantelimaitoa. Sitä sokeroimatonta.
No pahaahan se on kuin helvetti. Lasken tottumisen varaan.
Vihreän kortin kaupasta löytyi tasan yhtä vegaanista juustoa, minkä en oleta olevan minkäänsortin gourmee-elämys, sekä en vieläkään tiedä, onko Becel vegaaniystävällinen levite. Ostin sitä silti.
Riemunkiljahduksia sen sijaan aiheutti havainto siitä, että lempivalkkarini on "Vegan friendly". JIPII! (Tämä on hyvä mittari projektin henkisyydelle...) Olin nimittäin juuri lukenut artikkelin siitä, miten useimpien alkoholijuomien tislaukseen käytetään eläinperäisiä tuotteita.
Torimansikoiden kohdalla ei tarvitse edes pohtia, eli mansikanmakuiseen perjantaintoivotukseen on hyvä lopettaa. Jatkoa seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti