Mitä näiden kahden viikon aikana on tapahtunut, on hämmentävää. Hyvin hämmentävää.
Ensimmäiset päivät kuluivat ihmetellessä, pähkäillessä ja epäonnistuessa.
Sitten muodostuivat ensimmäiset rutiinit, tietoisuudesta tuli tapa ja aivan ällistyttävän nopeasti ruoka-aineiden tarkkailu alkoi onnistua ns. sivusilmällä.
Nyt tulee iltalehtityylistä uutisointia, mutta silläkin uhalla...
"Mitä sitten tapahtui, nopeasti, on ällistyttävää".
1. Makuaisti on muuttunut. Makeanhimo on kadonnut - nautin toki edelleen jälkkäristä, mutta rehellisesti sanottuna, suklaalevyn ahmiminen tuntuu ällöttävältä. Ja kaikki jotka minua yhtään tunnette, tiedätte, millainen sokerihiiri olen pahimillani.
2. Saan syödä paljon ja hyvää ruokaa. Tästä huolimatta ja tästä seuraten...
3. Huomasin yllättäen, että hitto. En ole stressannut liiallisesta syömisestä, kalorirajan ylittymisestä tai muustakaan yhtään kuluneiden päivien aikana.
4. En saa ruokaväsymystä, hiilarijumia, vaan olen lounaan jälkeen yhtä pirteä kuin ennen lounasta.
5. Ähky on vieras sana, vaikka syön paljon. Itseni täyteen.
Syön rennommin. Syön enemmän.
Mutta koska syön paremmin ja laadukkaampaa ruokaa, paino putoaa.
Iho voi hemmetin hyvin. Hiukset kiiltää. Elämä on kivaa.
Lyhyesti: voin paremmin kuin koskaan. Henkisesti ja fyysisesti.
Edelleenkään en lähde kritisoimaan muiden ravintovalintoja, mutta halusin jakaa tämän, koska en todella odottanut tai uskonut näin radikaaliin muutokseen.
Hyvää viikonloppua, muruset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti